Tänään makaronilaatikkoa tehdessäni tuli mieleen, että jauheliha on kyllä hyvä asia. Ja siitä taas tuli mieleen ystäväni Jami, joka tekee maailman parasta jauhelihakastiketta. Ohje on peruskamaa, mutta jokin vain tekee Jamin kastikkeesta ainutlaatuisen. Ennen ajattelin, että salaisuus on täydellisissä, valtavankokoisissa pastalautasissa, joista Jamin kastike tagliatellepedillä yleensä tarjotaan. Kerran kuitenkin sain lähtiessä mukaani purkillisen kastiketta vietäväksi ruokakuntani toiselle jäsenelle. Totesin kastikkeen taian säilyvän myös astiasta toiseen siirrettynä.

Ihana ragú

400 g paistijauhelihaa (köyhänä aikana sika-nautakin käy ihan hyvin)
2 sipulia
2-5 kynttä valkosipulia (itse suosin asteikon yläpäätä)
tuubi tomaattipyrettä
vettä
suolaa
mustapippuria
1 dl kermaa

Valmistetaan niin kuin voisi kuvitellakin: sipuli ja valkosipuli kuullotetaan, jauheliha paistetaan, yhdistetään pannuun, lisätään tomaattipyre ja sopivasti vettä (sanoisin että 1 dl alkuun). kiehutellaan hiljakseen, ja lisätään RUNSAASTI suolaa ja mustapippuria. Ei pihistellä lainkaan, vaan väännetään myllyjä yhä, vaikka tuntuu että nyt kyllä menee aivan liikaa. Siis ihan todella, suolaa ja etenkin pippuria saa olla AIVAN ÄLYTTÖMÄSTI. Annetaan kastikkeen kiehuskella pikku hiljakseen vaikka noin tunnin ajan. Välillä voi lisätä vettä, jos näyttää kuivalta. Voi kiehutella parikin tuntia, jos niikseen tulee. Ja sitten, kun ei enää jakseta odottaa, lisätään kerma, annetaan pikku hetken vielä porista ja otetaan liedeltä. Tagliatellet on keitetty parahultaisesti niin, että päästään syömään. Tosin kastike vain paranee, jos saa hiukan seistä, joten pastan voi keittää vasta kastikkeen valmistuttuakin. Parmesaania (tai minun tapauksessani mieluiten grana padanoa) kannattaa ripauttaa annoksen kruunuksi.