On tämäkin, ensin ei moneen kuukauteen mitään, ja sitten jälleen tulee kissa-aihetta. Toisaalta seuraavat kuvat liittyvät hiukan ruokaankin. Klaara on pienestä saakka viihtynyt laakeassa salaattikulhossamme, eikä häntä näy haittaavan oman kokonsa muutos... ehkä vähän söpöä, vai mitä?

 

 

 

 

 

 

En aio ottaa tätä tavaksi, mutta nyt teen ei-ruoka-aiheisen postauksen. Eräältä on jo pitkään pyydetty kuvia ihanasta Klaara-herrasta, niitä tulee nyt tässä.


Klaara-herra aivan pienenä heinäkuussa 2008.



Klaara vahtii meillä tarkasti, että kotityöt tulevat tehdyiksi kunnolla. Tässä pyykkimestarin hommissa.


Klaara-herra nukkuu nukutusunta viimeviikkoisen leikkauksensa jälkeen.


Klaara heräilee nukutuksesta.

Suomalaiset on opetettu jo viettämään halloweenia (veikkaan että nykypäivän lapset eivät edes tiedä Pyhäinpäivästä, jolloin viedään kynttilöitä hautuumaalle ja muistetaan poisnukkuneita rakkaita) ja ystävänpäivää (tässä kohdin markkinamiehet sentään ymmärsivät muokata asiaa edes hiukan suomalaisia vähemmän vaivaannuttavaksi). Kiitospäivä sen sijaan on vielä tuottamatta Suomeen. Päätimme ryhtyä korjaamaan tätä epäkohtaa kulttuurissamme järjestämällä eilen Kiitospäivän illallisen. Thanksgiving tosin oli edellispäivänä, mutta sitä ei tiennyt kukaan vieraistamme, kuten ei varmaan kukaan tämän blogin lukijoistakaan. Kiitospäivää siis vietetään marraskuun viimeisenä torstaina muistellen amerikan historian varhaisvaiheita. Meidän Kiitospäivämme aiheena taas oli kiitos niille, jotka auttoivat meitä taannoisessa muutossa. Ensi vuoteen mennessä ilmaantunee uusia kiitollisuuden aiheita, tätä perinnettä on jatkettava!

Kiitospäivän illallismenu oli seuraavanlainen: Kalkkuna, pippurikastike, karpalokastike, perunamuusi, vihreitä papuja salotin ja mantelien kera, ruusukaalia pekonilla ja sipulilla höystettynä sekä tietenkin tärkein, kalkkunan täyte. Jälkiruoaksi tarjosin amerikkalaisen version omenahyveestä jäätelön kanssa. Ilta oli amerikkalaiseen tapaan alkoholiton, juomina jääteetä, kivennäisvettä, kahvia ja teetä. Kalkkuna oli epäortodoksisesti fileerulla - kokonaista kalkkunaa en saanut kaupungista metsästetyksi. Perunamuusi oli länsivirginialaisen ohjeen mukainen, hyvin runsaasti voita ja nesteenä maitoa.

Ystäväni Amy oli suurena apuna lähettäessään minulle omia reseptejään:

Green Beans with Shallots and Almonds

1 pauna vihreitä papuja (käytin pakasteita, puolitoista 300 g pussia)
2 rkl oliiviöljyä
1/4 kuppia salotteja (silppusin kolme kappaletta)
2 rkl tuoretta persiljaa silppuna
1 rkl tuoretta oreganoa silppuna
2/3 kuppia mantelilastuja kevyesti paahdettuna

Keitä vähässä suolavedessä papuja noin 3-4 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä. Valuta ja siirrä kulhoon. Kuumenna öljy pannulla, lisää salotit ja kuullota 4-5 minuuttia. Lisää salotit ja yrtit papujen joukkoon, sekoita kevyesti. Siirrä tarjoiluastiaan ja koristele mantelilastuilla. Tämä ruoka olisi pitänyt tarjota laajalta lautaselta, jonka reunoilla olisi ollut sitruunalohkoja. Sitruunamehua olisi voinut puristaa papujen päälle. Minä reunustin pavuilla paistivadin, siis kehystin kalkkunan.

Grandma´s Bread Stuffing

30 viipaletta vaaleaa leipää
2 rkl voita
1 iso sipuli hienonnettuna
2 vartta selleriä hienonnettuna
2 munaa kevyesti vatkattuna
2 kuppia kanalientä
2 tl hierottua salviaa
1 tl valkosipulijauhetta
suolaa ja pippuria

Paahda leivät kevyesti ja jätä kuivumaan noin vuorokaudeksi (tai kuivaa 50-asteisessa uunissa pari tuntia).

Lämmitä uuni 190 asteeseen ja voitele n. 9X13-tuumainen vuoka. Murusta leipä kaulimella, ja kaada muruset suureen kulhoon. Sulata voi pannussa, lisää sipuli ja selleri (itse käytin lehtiselleriä, toimi hyvin), kuullota pehmeiksi. Sekoita kevyesti vatkatut munat ja kanaliemi leipäpalojen joukkoon. Seoksen tulee olla kosteaa, mutta ei muussimaista. Lisää tarvittaessa vettä. Sekoita sipuli, selleri, hierottu salvia ja valkosipulijauhe seokseen, ja mausta suolalla ja pippurilla.

Painele seos vuokaan, ja paista noin tunnin ajan, tai kunnes pinta on ruskea ja rapea.

Pohjois-Savossa asuvat ystäväni Laura ja Jaro kävivät kylässä pienen poikansa Mooseksen kanssa. Vierailun jälkeen tuli mieleeni ihana andalusialainen tomaattikeitto, jota yhteen aikaan usein heidän luonaan sain. Palaan tomaattikeittoon, kunhan saan ongittua reseptin tietooni. Sillä välin kerron keksinnöstä jonka tein vieraita odotellessani: oli leiponut tulijoita varten sitruunakakun, kun ajattelin että iltateen kanssa se riittää mainiosti tarjoiluksi. Puoli tuntia ennen vieraiden saapumista tuli mieleeni, että kyllä jotain suolaistakin on pöydässä oltava. Kaapeista löytyi sipuleita ja purkillinen pestokastiketta, joten keksin uuden piirakan:

Sipulipestopiirakka

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
75 g voita
5 rkl kylmää vettä tai kasvislientä
ripaus suolaa

Sekoita aineet ja painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Täyte:
2 sipulia
nokare voita
3-4 rkl vihreää pestokastiketta
3-4 dl maitoa
2-3 munaa
(suolaa)
mustapippuria

Leikkaa sipulit renkaiksi, ja kuullota voissa pehmeiksi. Sekoita maitoon munat ja pestokastike, ja mausta seos pippurilla. Peston suolaisuus riittää useimmille, mutta jos olet suolan ystävä voit lisätä sitä hieman seokseen. Lado sipulirenkaat taikinan päälle, ja peitä munamaitoseoksella. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.

Tapaan nykyisin ystävääni Tuijaa harmillisen harvoin. Tuija kuuluu niihin ihmisiin, jotka levittävät pelkällä läsnäolollaan ympäristöönsä hyvää mieltä, ja Tuijan perheen luona on aina kotoista vierailla. Paitsi hyvää mieltä, Tuija levittää ympäristöönsä myös hyviä reseptejä.

Parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia. Sitä on tämäkin Tuijan valmistamana usein nautittu lasagnemuunnelma. Allaoleva resepti on minun muistitietoni mukainen, ja kokeilemalla hyväksi havaittu.

Helppo ja herkullinen kanapestolasagne

Lasagnelevyjä
8 dl maitoa
1 paketti voimakasta koskenlaskija-juustoa
1/2 purkkia (noin 100 g) pestokastiketta
1 rkl vehnäjauhoja
tilkka vettä
400 g kanasuikaleita

Paista kanasuikaleet. Kokemukseni mukaan moni vannoo "puhtaiden" eli marinoimattomien suikaleitten nimeen, mutta itse käytän useissa yhteyksissä hunajamarinoituja. Niin joskus tässäkin.

Mittaa maito kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää Koskenlaskija, ja anna sulaa maidon joukkoon. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja vesi, ja suurusta juustokastiketta aavistuksen verran (muistaakseni alkuperäisessä reseptissä suurustetta ei käytetä lainkaan). Lisää kastikkeeseen lopuksi pesto. Juusto ja pesto eivät kaipaa kumppanikseen mausteita.

Lado öljyttyyn laakeaan uunivuokaan lasagnelevyjä, kanapaloja ja juustokastiketta. Kastiketta saa olla niin runsaasti, että vuoka täyttyy. Paista 200 asteessa runsaat puoli tuntia, eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Anna vetäytyä noin kymmenen minuuttia ennen tarjoilua.

Hämmästyttävää, eikö vain?!